Suomen Luonto: Suurikuusikon kultakaivoksen jätealtaiden pohja voi vuotaa

Suurikuusikon kultakaivos. www.gtk.fi

Taas kerran joudun kirjoittamaan masentavista kaivosasioista. Suomen Luonnon numerossa 8/2012 on artikkeli Kittilän Suurikuusikon kultakaivoksesta. Kanadalaisen Agnico-Eaglen omistama kaivos on ollut maineeltaan hyvä, mutta aihetta huoleen on silti.

Ensinnäkin Suurikuusikon kultakaivoksessa käytetään kultamalmin liuottamiseen kiviaineksesta syanidia, jonka käyttö on jo joissain EU-maissa kielletty, ja jonka käytön Euroopan parlamenttikin yritti kieltää. Vähemmän yllättäen EU:n komissio torppasi tuon hankkeen, sillä komission tehtävänähän on suuryritysten nuoleskelu ja niiden edessä nöyristely. Syanidi on yksi maailman vaarallisimmista ympäristömyrkyistä ja sen joutuminen ravintoverkkoon voi aiheuttaa ennalta-arvaamatonta ja laajaa vahinkoa. Suurikuusikon tapauksessa Seurujoessa, joka sattuu olemaan kalamiesten taivaan, Ounasjoen, latvajoki.

Vielä huolestuttavammaksi syanidin käytön tekee se, että Suurikuusikon kaivoksen jätevesialtaiden rakentamisessa on lievästi sanottuna vedetty mutkia suoriksi. Suomessa on tarkat laatuvaatimukset mm. kaatopaikkojen pohjarakentamiselle. Kaivosten jätevesialtaille ei ole tällaisia säännöksiä, vaikka niissä voi lillua paljon vaarallisempia aineita, jotka ovat valmiina vuotamaan pohjavessiin. Lupaviranomaiset siis harkitsevat tapauskohtaisesti, mikä on riittävän turvallinen taso jätevesialtaille, joissa voi olla siis jopa syanidia.

Suurikuusikon tapauksessa, ja eräissä muissakin vireillä olevissa kaivoshankkeissa, ympäristöluvat on annettu tai niitä ollaan antamassa sellaisin perustein, että kaivosten jätevesialtaiden pohjarakentaminen on laatutasoltaan selvästi heikompaa kuin uusilla kaatopaikoilla. Ensinnäkin kaivoksilla on oikaistu eristemuovista, jossa on tyydytty riippumattomasti testaamattomaan materiaaliin monissa tutkimuksissa hyväksi todetun materiaalin sijaan. Toisekseen on löydetty hyvä säästöniksi eristeen alla olevasta maakerroksesta. Modernien kaatopaikkojen pohja eristetään vielä bentoniitilla, joka soveltuisi hyvin myös kaivosten jätevesialtaiden eristämiseen, mutta Suurikuusikossa on ajateltu, että luomu on hyvä. Eli pelkkä moreeni riittää. Koska ympäristölupa on näillä aivan liian lepsuilla edellytyksillä mennyt läpi, halutaan monissa vireillä olevissa kaivoshankkeissa säästää myös tällaisissa ympäristön kannalta kriittisissä kohteissa.

Suomen Luonto kyseli parilta valtion virkamieheltä tämän tyyppisistä jätevesialtaiden pohjustusratkaisuista, mutta Suurikuusikon kaivosta ei kysymyksissä nimeltä mainittu. Molemmat virkamiehet pitivät pohjaratkaisua erittäin huonona ja toinen oli jopa varma siitä, että haitalliset aineet kulkeutuvat lopulta pohjaveteen. Suurikuusikon jätealtaiden lähellä sijaitsevissa pohjavesissä on jo haivaittu selvää nousua nikkeli-, typpi-, sekä sulfaattiarvoissa. Ja eräs kaunis päivä sieltä voi löytyä jäämiä myös syanidista. Pohjavettä siirtyy toki myös pintavesiin ja toisinpäin eli päästöt kulkeutuisivat lopulta myös Seurujoen kautta Ounasjokeen.

Olemmeko valmiit maksamaan tällaisia hintoja siitä, että monikansalliset kaivosyhtiöt saavat käyttää kansallisvarantojamme ilman todellista korvausta suomalaiselle yhteiskunnalle? Verotuloja syrjäseutujen kunnille juupa juu, mutta kattavatkohan nuo oletetut verotulot koskaan edes niitä lainoja ja riskejä, joita kunnat ottavat parantaakseen infrastruktuuriaan houkutellakseen kaivosyhtiöitä? Suomesta ei todellakaan ole mitään uutta Norjaa tulossa tällä tahdilla, sillä emme vaadi mineraaleistamme edes minkäänlaista korvausta! Nyt olisi korkea aika herätä vastarintaan, kun maahamme revitään kiihtyvällä tahdilla sellaisia reikiä, joista jää tulevaisuudessa meille muistoiksi likaisia rupia. Perse edellä mäntyyn on Suomi taas menossa, sillä minkäänlaista julkista keskustelua ei käyty silloin, kun jossain suljetuissa kabineteissa alettiin pohtia strategioita kaivosyhtiöiden houkuttelemiseksi Suomeen.

Lisäksi alkaa käydä entistäkin selvemmäksi, että suomalaisessa ympäristöhallinnossa  piilee ainakin jonkinlaista systemaattista korruptiota. Näitä järjettömiä lupapäätöksiä on aivan liikaa, jotta ne voisivat olla poikkeuksia. On nähtävissä, että ympäristökeskusten yhdistyminen osaksi ELY-keskuksia on saanut aikaan sen mitä pelättiinkin. Ympäristöhallinnolta katosi terävyys ja tahto toimia ympäristön puolesta. Ympäristövirkamiehemme tekevät järjestään päätöksiä, jotka ovat pitkällä aikavälillä tuhoisia luonnon ja ympäristömme kannalta. Mikään ei olisi mielestäni mielenkiintoisempaa kuin päästä kärpäsenä kattoon tuonne virkakoneiston sisälle ja nähdä, mitä kulissien takana oikeasti tapahtuu. Ja tähän minulla on toivottavasti jo lähitulevaisuudessa edellytykset. Suomalainen ympäristöhallinto tarvitsee aivan totaalista tuuletusta ja asenneilmapiirin muutosta, uutta puhtia toimia monikansallisia yrityksiä ja elinkeinoelämää nöyristelemättä.

MOT: Hullut päivät kaivoksilla

Ylen MOT-ohjelmassa esitettiin eilen mielenkiintoisia tietoja kaivosbisneksestä Suomessa. Me emme ainoastaan tarjoa malmivarantojamme ulkomaisille kaivosyrityksille aiemminkin mainitsemani valtausperiaatteen mukaisesti vastikkeetta, vaan me myös etsimme nuo esiintymät heille veronmaksajien kustannuksella kuin nöyrät hovipojat. Aivan uskomatonta hölmöilyä ja suuryritysten nuoleskelua.

GTK:n internetsivuilla kerrotaan seuraavaa: "Geologian tutkimuskeskus (GTK) on mineraalivarojen arvioinnin, tutkimuksen ja kestävän käytön eurooppalainen huippuosaaja. Tehtävänämme on tuottaa elinkeinoelämän ja yhteiskunnan tarvitsemaa geologista tietoa, jolla edistetään maankamaran ja sen luonnonvarojen hallittua ja kestävää käyttöä." Tällainen toiminta, jolla verovaroin etsitään yrityksille tietoa maaperän malmiesiintymistä, on MOTin mukaan eurooppalaisittain ainutlaatuista ja maailmanlaajuisestikin poikkeuksellista.

Toki tätä hölmöilyä puolustellaan jälleen sillä, että kaivosteollisuus tuo Suomeen muka aivan uskomattomat määrät työpaikkoja ja verotuloja. Ohjelmasta käy kuitenkin ilmi, että elinkeinoministeriö on arvioissaan rankasti yliarvioinut kaivosten tuottamia taloudellisia hyötyjä kaivospaikkakunnille. Lisäksi kunnat ottavat suuria riskejä investoidessaan kaivosbisnekseen. Kaivosyhtiöt kun saattavat laittaa kevyesti lapun luukulle, jos kaivoksen tuottaman metallin markkinahinta vajoaa kannattamattomaksi. Ei ole myöskään mahdotonta, että yhtiöt kierrättävät voittonsa erilaisin konsernijärjestelyin jonnekin veroparatiisiin, jolloin kaivosyhtiöihin investoineet kunnat jäävät ilman kaipaamiaan yhteisöverotuottoja.

Voin kuvitella, kuinka näitä ulkomaisia kaivosherroja naurattaa suomalaisten tolkuton typeryys ja nöyristely. Tämä on tuhokapitalismia aidoimmillaan ja sen sanansaattaja on Suomessa Kokoomus, tässä tapauksessa elinkeinoministeri Jyri Häkämiehen johdolla. Kuriositeettina mainittakoon jälleen eräs Häkämiehen aiempi kämmi, joka on varmasti eräs törkeimmistä suomalaisen ministerin tekemistä typeryyksistä. Häkämiehen siunauksella valtio myi 290 miljoonan euron arvoiset Kemira Growhow -osakkeensa 207 miljoonalla eurolla norjalaiselle Yaralle, joka osti sen jälkeen yhtiön koko osakekannan. Kaupanpäällisiksi Yaralle annettiin mm. Soklin kaivos ja sen fosfaattivarat, jotka on myöhemmin arvioitu ainakin 40 MILJARDIN euron arvoisiksi (ja fosfaatin hinta vain kipuaa). Samalla Suomi tietenkin menetti lannoiteomavaraisuutensa ja sen me maksamme suomalaisen ruoan hinnassa. Tällaisen miehen ja puolueen johdolla Suomessa järjestellään siis malmivarojemme "kestävää käyttöä". Hyi helvetti.

Linkki ohjelmaan Yle Areenassa.

Konttisuo ja Vapon "erehdys"

Keskisuomalainen kirjoitti reilu viikko sitten eräiden keskisuomalaisten kalastuskuntien tekemästä kantelusta, jolla kalastuskunnat olivat kannelleet kahdesta Keski-Suomen ely-keskuksen virkamiehestä. Virkamiehet eivät olleet vaatineet Vapo Oy:tä toteuttamaan tarvittavia korjaustoimenpiteitä ennen kuin yhtiö oli ehtinyt aloittaa turpeenoton valmistelut Pylkönmäen Konttisuolla.

Vaasan hallinto-oikeus oli aiemmin kumonnut ympäristölupaa koskeneen päätöksen ja palauttanut sen käsiteltäväksi Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirastoon. Vapo ei ollut toimittanut ely-keskukselle päivitettyä tuotanto- ja vesiensuojelukarttaa eikä se ollut toteuttanut tavittavia vesienkäsittelyrakenteita ennen töiden aloittamista. Kantelun kohteena olevat virkamiehet eivät kantelijoiden mukaan siis vaatineet Vapolta korjaustoimia, vaan antoivat toiminnan jatkua, vaikka lainmukaista ympäristölupaa ei ollut voimassa.

Vapo kertoo, että töiden aloittaminen oli johtunut "erehdyksestä". Omien sanojensa mukaan yhtiö kaatoi siis erehdyksessä 20 hehtaaria metsää ja rakensi 580 metriä tierunkoa, jonka molemmille laidoille kaivettiin myös ojat. Ojia pitkin suon humuspitoista vettä on päässyt valumaan käsittelemättömänä alapuolella olevaan vesistöön.

Kovasti luulen, että tälläkään kertaa möhläyksestä ei lopulta kukaan ota vastuuta, eikä kenellekään anneta sanktioita. Ei virkamiehille, eikä yhtiöllekään. Piiri pieni pyörii ja tulokset konkretisoituvat sitten tällaisina uutisina. Kun muistamme vielä ely-keskusten sähläykset kaivosasioissa, voidaan todeta, että aluehallintouudistuksen jälkeinen huoli ympäristöhallinnon riippumattomuudesta ei ole ollut aiheetonta. Uudistuksessahan entiset alueelliset ympäristökeskukset siirrettiin osaksi näitä uusia elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksia.

Keurusseudun Luonnonystävät ry ja Saarijärvenseudun luonnonystävät ry kertovat Konttisuosta muuten seuraavaa: 

Konttisuo on keskeisiltä osiltaan luonnontilainen ja suotyypiltään varsin poikkeava. Alueen vanhat laitaojat ovat osin jo käytännössä umpeutuneet. Suo ei ole vanhojen ojien vaikutuksesta menettänyt luontoarvojaan, vaan on nopeasti palautumassa täysin luonnontilaan. Valtakunnallisten alueidenkäyttöohjeiden mukaan turvetuotantoa ei tule ohjata luonnontilaisille soille. Konttisuo täyttää luonnontilaisuuden kriteerit, joten sitä ei tule turpeenkaivuulla tuhota.

T: Liro

Korruptoitunut kaivosbisnes

© Nordic Mines

Suomen Luonto 4/2012

Palataanpa kaivoskeskusteluun, kuten lupasin jokunen päivä sitten. Suomen Luonto -lehden numerossa 4/2012 oli nimittäin varsin hälyttäviä paljastuksia ympäristöviranomaisten kytköksistä kaivosyhtiöihin. Ehkäpä räikein esimerkkitapaus liittyy Nordic Minesin Raahen Laivakankaan kultakaivokseen. Aikoinaan aluehallintovirastossa kyseisen kaivoksen ympäristöluvan esitellyt virkamies nimittäin siirtyi sattumoisin tämän nimenomaisen kaivosyhtiön ympäristöpäälliköksi.

Kyseinen virkamies oli muistuttanut Suomen Luonto -lehdelle, ettei hän ollut siirtynyt Nordic Minesin palvelukseen "heti", vaan yli vuosi luvan myöntämisen jälkeen. Tämä ei kuitenkaan ole koko totuus. Hän oli nimittäin ollut mukana myöntämässä kaivokselle vielä kahta jatkolupaa vain kahta kuukautta aiemmin ennen kuin hän oli siirtynyt yhtiön palvelukseen. Ja mitä tapahtuikaan puoli vuotta tämän jälkeen? Entinen virkamies, nyt kaivosyhtiön ympäristöpäällikkö, sai kaivosyhtiöltä 30 hopearahaa. Ensimmäiset optionsa.

Tämä ei ole yksittäistapaus, vaan samanlaisia loikkauksia on useita. Myös surullisenkuuluisassa Talvivaarassa, jonka ensimmäinen ympäristöpäällikkö kaapattiin Kainuun ympäristökeskuksesta. Eikä tässä vielä kaikki. Oman mausteensa tähän sulfaatinkatkuiseen keitokseen heittävät konsulttiyhtiöt, jotka tekevät kaivoksille ympäristövaikutusten arviointeja (tuttavallisemmin YVA). Onpa sattunut mm. niin, että Talvivaaran YVA:n tehneen konsulttiyhtiön silloinen toimitusjohtaja on myös yksi Talvivaaran omistajista ja hän on jopa yhtiön hallituksen jäsen. Ovatkohan lupamenettelyn pohjana olevat arvioinnit siis aina aivan puolueettomia? Jälki on ollut näissä kaivoksissa sen mukaista, että vastaan tähän kysymykseen tiukasti ei. Eivät ole.

Jälleen kerran ollaan Suomessa siis sellaisessa tilanteessa, jossa toimitaan lakien mukaan, mutta toiminta lähentelee siinä määrin korruptiota, ettei sitä oikein muuksikaan voi kutsua. Lisää tietoa aiheesta on saatavissa Juha Kauppisen artikkelissa "Kiitos Talvivaara", joka löytyy edellä mainitusta Suomen Luonnon numerosta. On kyllä muutenkin kaikin puolin suositeltavaa luettavaa tämä lehti!

Korruptoituneille virkamiehille sateista kesää toivoen,
Liro