 |
| Mark Henson - New Pioneers. Taiteilijan luvalla osoitteesta markhensonart.com. |
Globaalin yhteiskuntajärjestelmämme tilanne on vaikea ja useat merkit viittaavat siihen, että se saavuttaa kaatumispisteensä ennemmin tai myöhemmin vielä tämän vuosisadan aikana. Synkät tulevaisuudenkuvat saavat mielen helposti etsimään täydellisiä ratkaisuja, unelmia paremmasta maailmasta, jossa elämä on auvoista ja ongelmatonta. Kuitenkaan sokeaan uskoon ei pidä tuudittautua vaan realistinen ote pitää säilyttää, jotta voisi oikeasti tiedostaa, mitä sivilisaation tuolla puolen on odotettavissa. On täysin selvää, että lukemattomista ongelmistaan huolimatta sivilisaatioon perustuvassa järjestelmässä on hyviäkin puolia, jotka ovat puolustettavia verrattuna primitiiviseen yhteiskuntamalliin. Kaikki seuraavaksi esittämäni kysymykset vaatisivat paljon tarkempaa syventymistä ja tutkimusta, mutta tässä joitakin päätelmiä, joihin itse olen päätynyt, ja joita pitäisi vielä kehittää eteenpäin. Keskustelu näistä asioista onkin siksi hedelmällistä.
Käymissäni keskusteluissa heimoyhteiskuntaa on yleisimmin ja vakavimmin arvosteltu seuraavin perustein:
- lapsenmurhat
- vammaisten asema
- naisen asema
- terveydenhoito
Sivilisaation hyvät puolet kulminoituvat nähtävästi siis ennen kaikkea yksilön arvon nousuun sekä varmempaan pitkään elinikään. Primitiivisessä elämäntavassa on monia muitakin ongelmakohtia, joihin pureudun varmaankin myöhemmin. Kaiken kaikkiaan suurin virhe anarkoprimitivistisessä ajattelussa on se, että heimoelämää käsitellään jonain yhdenlaisena ihmiselle ihanteellisena elämäntapana, eikä heimoja käsitellä niin monimuotoisina kuin ne oikeasti ovat. Jossain heimossa voi olla ihanteellisen hyviä puolia, mutta joskus myös kauhistuttavan julmia puolia, jotka eivät millään mahdu "paratiisin" käsitteen alle. Yleistykseen ja turhan kritiikittömään romantisointiin olen itsekin alkuinnostuksessani sortunut ja sitä pitää nyt lähteä vähitellen purkamaan.
Lapsenmurha on ollut heimoyhteiskunnissa yleinen keino hallita populaatiota. Erilaisia arvioita metsästäjä-keräilijöiden suorittamista lapsenmurhista on tehty. Melko vaihtelevasti on arvioitu, että 15-50% syntyneistä lapsista on jollain tavalla tapettu tai jätetty kuolemaan. Tämä on ollut välttämätöntä heimon populaation säilyttämiseksi sellaisena, että heimon käyttämät resurssit riittävät. Vammaisuus on varmasti ollut myös tekijä, joka on voinut johtaa yksilön hylkäämiseen. Varmastikin yksilö, josta on heimon selviämisen kannalta ainoastaan haittaa, joudutaan joissain tapauksissa hylkäämään. Toisaalta esimerkiksi lievästi kehitysvammaiset tai jollakin tavalla fyysisesti rajoittuneet henkilöt voivat todennäköisesti toimia kykyjensä mukaan heimon jäsenenä, mutta ainakin vaikeasti vammaiset on ollut ainakin huonoina aikoina pakko jättää, jotta heimo selviää. Ei kuulosta kovin mukavalta.
Primitivistisessä kirjallisuudessa viitataan usein miesten ja naisten väliseen tasa-arvoon ennen maanviljelykseen perustuvaan järjestelmään siirtymistä. Itse en näe, että miesten ja naisten välinen tasa-arvo on sellainen tekijä, joka vaikuttaa heimon selviytymiseen ja kestävyyteen. On todistettavasti olemassa heimoja, joissa vallitsee miesten ja naisten välinen tasa-arvo, mutta on myös paljon merkkejä toimivista heimoista, joissa tasa-arvoa ei ole ollut ja nainen on ollut hyvinkin räikeästi alistetussa asemassa. Jos miettii hypoteettisesti "tulevaisuuden heimoja" ei niissä näyttäisi olevan mitään pakkoa luopua sukupuolten välisestä tasa-arvosta. Sivilisaatiossakin nainen oli pitkään selvästi alistetussa asemassa, ehkä alistetummassa asemassa kuin koskaan aiemmin ihmiskunnan historiassa, mutta nykyisen tasa-arvokehityksen myötä näyttää siltä, että naisen alistettu asema ei ole edellytys sivilisaationkaan toiminnalle. Globaalilla tasolla tasa-arvoa ei tosin olla vielä saatu toimimaan, joten lopullisia johtopäätöksiä ei ehkä voi tässä vaiheessa tehdä.
Perinteisiin perustuva luonnonlääketiede pystyy varmastikin hoitamaan joitakin sairauksia ja elimistön tai mielen häiriötiloja, mutta vakavasti otettavaa kilpailijaa modernille lääketieteelle siitä tuskin on. On kuitenkin muistettava, että iso osa lääketieteestämme vastaa sellaisiin terveydellisiin ongelmiin ja sairauksiin, jotka ovat sivilisoituneen elämäntavan luomuksia. Mm. väärästä ruokavaliosta ja liikunnanpuutteesta johtuvat elintasosairaudet, monet mielenterveysongelmat, kulkutaudit sekä alkoholismi ja päihteiden väärinkäyttö ovat pitkälti sivilisaation luoman ihmisen elimistölle ja psyykelle sopimattoman elämäntavan, korkean väestötiheyden ja intensiivisen liikkuvuuden peruja. On myös muistettava se tosiseikka, että lääketieteemme menestys perustuu monilla osa-alueilla lähes kauttaaltaan antibiootteihin, joiden teho ei ole enää tulevaisuudessa taattu. Primitiivisessä mallissa puolestaan on mitä luultavimmin ollut vähemmän hoidettavaa, mutta esimerkiksi tapaturmiin ja perinnöllisyyteen liittyvät terveydelliset ongelmat ovat olleet jopa mahdottomia hoitaa. Sivilisaatiossa on puolestaan luotu paljon uusia ongelmia ja siten jouduttu keksimään niihin ratkaisuja. Jotkut selvät edistysaskeleet, kuten antibiootit, saattavat hyvinkin olla tulevaisuudessa historiaa. Moderni lääketiede on toisaalta saanut pitkän eliniänodotteen varmemmaksi kuin koskaan aiemmin. Voiko tällainen kehitys olla pysyvää?
Tässä vaiheessa on taas syytä muistuttaa, että pohditojeni tarkoituksena ei ole "metsään palaaminen" tai 10 000 vuoden takaisen elämäntavan täydellinen omaksuminen. Se on mahdotonta. Tarkoitus on herättää keskustelua siitä, mitä voimme oppia kestävästä elämästä kulttuureilta, jotka ovat kestävästi eläneet, ja kuinka voimme yhdistää tämän hetken tietämyksemme ja hyvinä pitämämme arvot tuohon oppimaamme. Kaiken kaikkiaan kysymys on myös siitä, minkä hinnan joudumme maksamaan sivilisaation luoman elämäntavan eduista. Ovatko nämä edut mahdollisia kestävästi? Vai onko niin, että ihminen ei voi erottaa itseään elämää ylläpitävistä laeista, joita olemme nyt voineet keksinnöillämme historiankulussa hetkellisesti kiertää? Näyttää siltä, että pitkällä aikavälillä olemme aina sidottuja noihin lakeihin. "Luonto iskee takaisin", joku voisi sanoa. Ovatko nämä humaanit, sivilisaation puolesta puhuvat ja meidän kannattamamme arvot vain osa sitä ihmisen ja luonnon erottavaa illuusiota, jonka olemme viimeisen kymmenentuhannen vuoden aikana kulttuurissamme luoneet? Paluu primitiivisempään elämään voi olla ihmiskunnan tulevaisuudessa vääjäämätön, ja silloin olisi myös hyväksyttävä, että nämä perustavanlaatuiset humaanit arvomme voivat joutua ainakin osittain väistymään. Ennemmin tai myöhemmin meidän on ehkä hyväksyttävä "luonnon julmuus" ja asetuttava takaisin osaksi elämän yhteisöä ilman minkäänlaisia etuoikeuksia. Tämä on primitivismin varjopuoli ja sitä on loppujen lopuksi turha yrittää siloitella romantisoiduilla puheilla paratiisista.
