Konttisuo ja Vapon "erehdys"

Keskisuomalainen kirjoitti reilu viikko sitten eräiden keskisuomalaisten kalastuskuntien tekemästä kantelusta, jolla kalastuskunnat olivat kannelleet kahdesta Keski-Suomen ely-keskuksen virkamiehestä. Virkamiehet eivät olleet vaatineet Vapo Oy:tä toteuttamaan tarvittavia korjaustoimenpiteitä ennen kuin yhtiö oli ehtinyt aloittaa turpeenoton valmistelut Pylkönmäen Konttisuolla.

Vaasan hallinto-oikeus oli aiemmin kumonnut ympäristölupaa koskeneen päätöksen ja palauttanut sen käsiteltäväksi Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirastoon. Vapo ei ollut toimittanut ely-keskukselle päivitettyä tuotanto- ja vesiensuojelukarttaa eikä se ollut toteuttanut tavittavia vesienkäsittelyrakenteita ennen töiden aloittamista. Kantelun kohteena olevat virkamiehet eivät kantelijoiden mukaan siis vaatineet Vapolta korjaustoimia, vaan antoivat toiminnan jatkua, vaikka lainmukaista ympäristölupaa ei ollut voimassa.

Vapo kertoo, että töiden aloittaminen oli johtunut "erehdyksestä". Omien sanojensa mukaan yhtiö kaatoi siis erehdyksessä 20 hehtaaria metsää ja rakensi 580 metriä tierunkoa, jonka molemmille laidoille kaivettiin myös ojat. Ojia pitkin suon humuspitoista vettä on päässyt valumaan käsittelemättömänä alapuolella olevaan vesistöön.

Kovasti luulen, että tälläkään kertaa möhläyksestä ei lopulta kukaan ota vastuuta, eikä kenellekään anneta sanktioita. Ei virkamiehille, eikä yhtiöllekään. Piiri pieni pyörii ja tulokset konkretisoituvat sitten tällaisina uutisina. Kun muistamme vielä ely-keskusten sähläykset kaivosasioissa, voidaan todeta, että aluehallintouudistuksen jälkeinen huoli ympäristöhallinnon riippumattomuudesta ei ole ollut aiheetonta. Uudistuksessahan entiset alueelliset ympäristökeskukset siirrettiin osaksi näitä uusia elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksia.

Keurusseudun Luonnonystävät ry ja Saarijärvenseudun luonnonystävät ry kertovat Konttisuosta muuten seuraavaa: 

Konttisuo on keskeisiltä osiltaan luonnontilainen ja suotyypiltään varsin poikkeava. Alueen vanhat laitaojat ovat osin jo käytännössä umpeutuneet. Suo ei ole vanhojen ojien vaikutuksesta menettänyt luontoarvojaan, vaan on nopeasti palautumassa täysin luonnontilaan. Valtakunnallisten alueidenkäyttöohjeiden mukaan turvetuotantoa ei tule ohjata luonnontilaisille soille. Konttisuo täyttää luonnontilaisuuden kriteerit, joten sitä ei tule turpeenkaivuulla tuhota.

T: Liro

Free Cabin Porn

Hunting cabin in Shelburne, Nova Scotia.
Submitted by Megan Siegel, photographed by Doug Estey.  freecabinporn.com

Älkää pelätkö. Kyseinen sivusto on täysin turvallinen jopa työpaikalla katseltavaksi. Ei siis sisällä pornoa mökeissä, vaan mökkipornoa. Nessut kannattaa kuitenkin pitää käden ulottuvilla, jos sinulla on taipumusta haikailla erakkoelämän tai piilopirttien perään. Tunnelmat ovat kuvissa välillä kuin suoraan Henry David Thoreaun teoksesta Walden.

   

Free Cabin Porn - Inspiration for your quiet place somewhere.

Hivenen ruskettunein käsin tätä blogia suosittelee

Liro

Kiireetön retkeily

Rauhallista.

Olinpa parisen viikkoa sitten ystäväni kanssa retkeilemässä Nuuksion kansallispuistossa. Tällä kertaa retki oli hieman tavallisesta poikkeava, sillä taivalsimme vain hieman kauemmaksi suosituista reiteistä, pystytimme leirin ja aloimme rentoutua.

Yleensä olen retkeillessäni keskittynyt hyvin paljon matkan taittamiseen. Liian paljon. Varsinkin yksin vaeltaessani mielessäni kummittelee yleensä seuraava leiripaikka parinkymmenen kilometrin päässä, ja sinne on sitten päästävä. Varsinainen rentoutuminen ja luonnonrauhaan laskeutuminen tapahtuu sitten leirinuotiolla, vaikka totta kai sitä patikoidessakin pysähtyy välillä ihmettelemään ja ihastelemaan luonnon herkkyyttä tai mahtipontisuutta.

Harmillisen usein huomaan kuitenkin unohtavani, että kelloa ei tarvitse luonnossa tuijottaa, eikä suunnitelluista päivämatkoista ole pakko pitää kiinni. Vierailumme Nuuksioon oli kuitenkin toisenlainen. Otimme päiväunet sammalmatolla torkkuen silloin, kun siltä tuntui. Lojuimme alasti rantakallioilla ja nautimme kevään ensimmäisistä lämpimistä päivistä. Tutkimme leiripaikkamme lähimaastoa kiipeillen ja polkuja karttaen. Illalla soi leirinuotiollamme pikkuruinen kitara ja sai siinä laulukin välillä raikua.

Kaksi yötä meni näillä eväillä mainiosti. Luonnon pienipiirteisemmät ihmeet välittyivät paremmin, kun rauhoittui ja pysähtyi nautiskelemaan eikä höntyillyt ympäriinsä. Lopulta ei tehnyt enää edes mieli juosta koko puistoa ympäri, jotta näkisi "mahdollisimman paljon". Loppujen lopuksi näkee ja kokee nimittäin varmasti paljon enemmän, kun antaa mielen rauhoittua luonnon rytmiin. Ja jääpähän sitten uusia kohteita koluttaviksi seuraavillekin kerroille.

Mielenkiintoisia ja rauhallisia kesäretkiä toivotellen,
Liro

Korruptoitunut kaivosbisnes

© Nordic Mines

Suomen Luonto 4/2012

Palataanpa kaivoskeskusteluun, kuten lupasin jokunen päivä sitten. Suomen Luonto -lehden numerossa 4/2012 oli nimittäin varsin hälyttäviä paljastuksia ympäristöviranomaisten kytköksistä kaivosyhtiöihin. Ehkäpä räikein esimerkkitapaus liittyy Nordic Minesin Raahen Laivakankaan kultakaivokseen. Aikoinaan aluehallintovirastossa kyseisen kaivoksen ympäristöluvan esitellyt virkamies nimittäin siirtyi sattumoisin tämän nimenomaisen kaivosyhtiön ympäristöpäälliköksi.

Kyseinen virkamies oli muistuttanut Suomen Luonto -lehdelle, ettei hän ollut siirtynyt Nordic Minesin palvelukseen "heti", vaan yli vuosi luvan myöntämisen jälkeen. Tämä ei kuitenkaan ole koko totuus. Hän oli nimittäin ollut mukana myöntämässä kaivokselle vielä kahta jatkolupaa vain kahta kuukautta aiemmin ennen kuin hän oli siirtynyt yhtiön palvelukseen. Ja mitä tapahtuikaan puoli vuotta tämän jälkeen? Entinen virkamies, nyt kaivosyhtiön ympäristöpäällikkö, sai kaivosyhtiöltä 30 hopearahaa. Ensimmäiset optionsa.

Tämä ei ole yksittäistapaus, vaan samanlaisia loikkauksia on useita. Myös surullisenkuuluisassa Talvivaarassa, jonka ensimmäinen ympäristöpäällikkö kaapattiin Kainuun ympäristökeskuksesta. Eikä tässä vielä kaikki. Oman mausteensa tähän sulfaatinkatkuiseen keitokseen heittävät konsulttiyhtiöt, jotka tekevät kaivoksille ympäristövaikutusten arviointeja (tuttavallisemmin YVA). Onpa sattunut mm. niin, että Talvivaaran YVA:n tehneen konsulttiyhtiön silloinen toimitusjohtaja on myös yksi Talvivaaran omistajista ja hän on jopa yhtiön hallituksen jäsen. Ovatkohan lupamenettelyn pohjana olevat arvioinnit siis aina aivan puolueettomia? Jälki on ollut näissä kaivoksissa sen mukaista, että vastaan tähän kysymykseen tiukasti ei. Eivät ole.

Jälleen kerran ollaan Suomessa siis sellaisessa tilanteessa, jossa toimitaan lakien mukaan, mutta toiminta lähentelee siinä määrin korruptiota, ettei sitä oikein muuksikaan voi kutsua. Lisää tietoa aiheesta on saatavissa Juha Kauppisen artikkelissa "Kiitos Talvivaara", joka löytyy edellä mainitusta Suomen Luonnon numerosta. On kyllä muutenkin kaikin puolin suositeltavaa luettavaa tämä lehti!

Korruptoituneille virkamiehille sateista kesää toivoen,
Liro

Turkistarhaton Suomi

Maanantaina alkoi nimienkeräyskampanja turkistarhauksen kieltämiseksi Suomessa. Tavoitteena on kerätä kansalaisaloitteen edellyttämät 50 000 nimeä, jolloin lakialoite saataisiin eduskunnan käsiteltäväksi. Kampanjan koordinoinnissa ovat mukana Animalia, Oikeutta eläimille, Suomen eläinsuojeluyhdistysten liitto sekä Luonto-Liitto. Lakialoite tulee luultavasti olemaan ensimmäinen eduskuntakäsittelyyn päätyvä kansalaisaloite, kunhan tarvittavat nimet saadaan kerättyä.

Turkistarhauksen kiellosta keskusteltaessa esiin nousee usein eräs "realiteetti", jonka mukaan Suomessa lakkautettu tuotanto siirtyy taianomaisesti ja automaattisesti Kiinaan, jossa eläimillä on vielä huonommat oltavat. Siten tarhauskielto ikään kuin vain huonontaa eläinten oloja kokonaisuudessaan ja viherhippelit tekevät kiihkopäissään pelkkää hallaa noille rakastamilleen elukoille. Tämä turkistarhausta puoltava argumentti piti minutkin pitkään epäileväisenä täyskiellon suhteen.

Tulin kuitenkin toisiin aatoksiin. Turkisten ostajat tuskin ajattelevat kovin useasti kulutustottumustensa eettisyyttä, mutta mitäpä jos heidän joukossaan on kuitenkin sellaisia ihmisiä, jotka ajattelevat, että "sellaista Kiinassa kasvatettua väkivaltapuuhkaa en osta, mutta Suomessa tuotettu 'eettinen' karvalakki kelpaa kyllä." Silloin turkisten ostointo ja kysyntä laantuisivat. Ja entäpä tämä nykyinen trendi, jossa turkikset tulevat yhä voimakkaammin uudelleen muotiin? Millaisen viestin tarhauksen täyskieltojen säätäminen eri maissa antaa muotimoguleille? Tuskin ainakaan turkisten käyttöön rohkaisevaa signaalia. Loppujen lopuksi kysyntä siis voisikin laantua, jolloin tuotannon siirtymistä Kiinaan ei edes tapahtuisi.

Käväisepä tutustumassa asiaan tarkemmin osoitteessa www.turkistarhatonsuomi.fi ja allekirjoita kansalaisaloite!

Melkein kesäisin terveisin,
Liro

Varo luontopolkua

Varo luontopolkua! Siellä saatat tuntea nenässäsi pakokaasun ja katupölyn turvallisen tuoksun sijaan havunneulasten, turpeen tai suopursun vihamielisiä hajuja. Korviasi kiusaa varsinkin näin kesän kynnyksellä jatkuva lintujen älämölö. Voisivat olla välillä hiljaa, korvia jo särkee. Voi olla, että stressihormonitasosi laskevat poikkeuksellisen alhaiselle tasolle ja arjen kiire pääsee karkaamaan hyppysistäsi. Jopa hengelliset elämykset saattavat piinata sinua, jos tarpeeksi pitkälle luontopolulle lähdet.

Luontopolku on paha paikka, jossa asuu oravia, jäniksiä ja muita aivan kamalia olentoja. Älkää menkö! Ja jos uhmaatte kohtaloanne ja menette, niin jättäkää ainakin lapset kotiin, sillä tämä ei ole mikään leikin asia!

Parastanne ajatellen,

Liro

Keskustelua kaivoslainsäädännöstä

Julmetun hieno maisema. © Talvivaara

Kokoomuslainen kirjoittaa kerrankin asiaa. Kannattaa lukea europarlamentaarikko Sirpa Pietikäisen blogikirjoitus Suomen kaivoslainsäädännöstä, jonka innoittajana oli Helsingin yliopiston kansantaloustieteen professorin, Olli Tahvosen mielipidekirjoitus sunnuntain Hesarissa.

Pietikäinen kirjoittaa:

"Kaivoslain valtausjärjestelmän vuoksi arvokkaat kaivosmineraalimme hyödynnetään nopeasti ulkomaisten yritysten toimesta muutaman vuosikymmenen kuluessa ja jäljelle jäävät vain haitat. Tämä on erittäin lyhytnäköistä, kun tiedämme kaivosmineraalien arvon olevan tulevaisuudessa huomattavasti nousemassa niiden niukkuuden vuoksi. Valtausjärjestelmä on todella vanhanaikainen malli ohjata niukkenevia luonnonvaroja koskevaa päätöksentekoa."

Professori Tahvonenhan otti mielipidekirjoituksessaan esille vaihtoehtona konsessioperiaatteen, jolloin malmivarat omistaa valtio, joka voi myydä noiden malmien käyttöoikeuden yhtiöille. Tällä hetkellähän malmit ovat Suomessa siis vapaita vallattaviksi.

Mitä Suomelle siis jää tällä nykymeiningillä käteen? Joitakin miestyövuosia ja hiukkasen verotuloja. Lisäksi ympäristötuhoja ja niiden myötä menetettyjä verorahoja sekä elinkeinoja. Itse malmeista saatu pääpotti valuukin sitten mm. kanadalaisille ja norjalaisille kaivosyhtiöille. Meidän vastuullemme jää ympäristötuhojen paikkaaminen. Miksi Suomi ylipäätään luopui aikoinaan valtiollisesta kaivosbisneksestä? Perustakaa nyt ihmeessä puhdas valtionyhtiö hoitamaan kaivosbisnestä Suomessa. Malmivarat kansallistettakoon. Jääpä ainakin raha sitten Suomeen, vaikka ei sekään paljon lämmitä, kun luonto on raiskattu.

Tuleepa vähän mieleen tästä koko kuviosta Naomi Kleinin kirja The Shock Doctrine (suom. Tuhokapitalismin nousu). On nimittäin Suomessa toteutettu Chicagon poikien oppeja pelottavan tarkasti 90-luvun laman jälkimainingeista lähtien ja tämä kaivosbuumi vain alleviivaa tuota. Tuosta teoksesta voisin joskus kirjoitella lisää, mutta suosittelen ehdottomasti perehtymään kyseiseen opukseen, mikäli kiinnostaa tietää vähän siitä, mitä kaiken yksityistämisvimman ja luonnonvarojen riiston taustalla piilee.

Ai niin, ja luin muuten uusimmasta Suomen Luonnosta aika häkellyttäviä juttuja kaivoksille lupia myöntäneiden virkamiesten kytköksistä kaivosyhtiöihin. Tästä artikkelista kirjoitan myöhemmin lisää.

Rakas lukija

Heipä hei vaan kaikille teille rakkaille mutta tällä hetkellä vielä olemattomille lukijoilleni!

Kuka minä olen? En lähde tarkemmin esittelemään itseäni, sillä sanoma on tärkeämpi kuin sen sanoja. Olen ihminen, joka on kokenut muutaman viime vuoden aikana melkoisen herätyksen. Paatuneena hedonistina ja materialistina koteloiduin ja ympäristöhihhuliksi kuoriuduin. Sittemmin maailma on näyttäytynyt minulle hieman erilaisena paikkana kuin ennen, sillä ne kuuluisat suomut taisivat pudota silmiltäni. Tai sitten vain heräsin siitä unesta, josta Yrjö Kallinen aikoinaan ansiokkaasti puhui ja kirjoitti. Ihan kuin kenelläkään ei olisi reaalimaailmasta enää minkäänlaista otetta. Mitä helvettiä täällä ylipäätään tapahtuu ja miksi kukaan ei tee asioille mitään!? Miettikääpä vaikka minuutin ajan, mitä tässä maailmassa tapahtuu. Aivan uskomattoman irvokas meininki, eikö totta? Ja me annamme sen jatkua.

Miksi perustin blogin? Luen jokseenkin runsaanlaisesti ajankohtaisia ympäristöaiheisia juttuja sekä niihin liittyvää keskustelua. Monesti aivoissani alkaa raksuttaa jos jonkinlaisia ajatuksia, joten miksipä en jakaisi niitä kaikille kivoille kanssaihmisille! Jospa joku vaikka saisi niiden pohjalta vielä paremman idean, ja lopulta nämä ajatukset saattaisivat jalostua koko maailman pelastavaksi superideaksi. Jes! Ajattelin myös, että jonkun mielestä voisi olla aika mainio juttu, jos näitä ympäristöön liittyviä asioita löytyisi jostain jonkinlaisena koottuna pakettina. Tietenkin tämä blogi auttaa minua myös vuodattamaan henkilökohtaisia kyyneleitäni luonnon ja ympäristön puolesta. Voi voi luontoa...

Lisäksi minulla olisi suunnitelmissa, että jakaisin blogissani myös joitain luonto- ja retkikokemuksiani, vinkkejä mielenkiintoisesta kirjallisuudesta, dokumenteista, blogeista sekä kaikenlaisesta sellaisesta, joka mielestäni saattaisi inspiroida ja kannustaa ihmisiä pohtimaan asioita uudelta kantilta. Erityisesti haluan innostaa ihmisiä luontosuhteen pohdiskeluun.

Olen siis loppujen lopuksi aivan vakuuttunut siitä, että nykyinen systeemi on täysin paska ja pilaa meidän maapallomme vähitellen melko elinkelvottomaksi. On siis korkea aika heittää järjestelmä sinne minne se kuuluu eli romukoppaan. Tätä fiaskoa ei nimittäin kannata edes kierrättää. "Mitäs sitten nykyjärjestelmän tilalle senkin hippi, häh?" joku haluaa varmasti kysyä. No en tiedä, mutta mietitään sitä yhdessä!

Parhain terveisin,

Liro

P.S. Blogin ulkoasu päivittyy haluamaani tilaan sitä mukaa, kun opin tätä käyttämään!