Ennen seikkailua (feat. Syksykin saapuu)

Enpä ole pitkään aikaan kirjoittanut retkikokemuksista, vaikka kovasti blogini esittelytekstissä mainostan, että niitäkin täältä löytyy. Huomenna koittaa lähtö UKK-puistoon ja erämaahan. Tänä suvena olenkin saanut pohjoista mahan täydeltä, sillä kyseessä on kesän toinen Lapin vaellus. Lähtöä edeltävän illan koittaessa aloin pohtia omaa valmistautumistani ennen erämaahan suuntaamista. Konkreettinen valmistautuminen ja suunnitteleminen ei ole niin viimeisen päälle nuukaa, mutta  huomasin, että ajatuksienkaan tasolla en ollut ennen tätä iltaa liiemmin pohtinut, minkälaisia aarteita haluan kairasta löytää. Tiedän nimittäin vahvasta kokemuksestani, että miltään vaellukselta en palaa kotiin kantaen samoja ajatuksia ja ajatusmalleja kuin sinne lähtiessäni.

Ennen Pallas-Yllästunturin kansallispuistoon suuntautunutta keskikesän vaellusta ajatukseni olivat erinäisistä syistä johtuen olleet jo jonkin aikaa lievästi sanottuna eksyksissä. Hyvin ajoitettu retki, matkalle osuneet pyhät paikat ja mietiskelyhetket niissä saivat kuitenkin aikaan suuren oivalluksen itsessäni. En silloin edes pyytänyt vaellukselta mitään konkreettista, mutta löysin sieltä uudenlaisen ja kokonaisvaltaiselta tuntuvan eheyden omaan elämääni. Koko kesä oli muutenkin mitä ihmeellisimpiä kokemuksia täynnä, enkä koskaan ole tuntenut minkään vuodenajan jälkeen yhtä syvää tyydytystä. Edes kesän haihtuminen lintujen sekä lämmön mukana ja syksyn väistämätön laskeutuminen elonkehän ylle ei taikonut mieleeni aiemmilta vuosilta tuttua menetyksenkatkuista haikeutta.

Elokuun alussa tunsin selvästi, kuinka jälleen yksi jakso elämästäni on ohi. Uusi vuodenaika aloittaa kohta uuden jakson, joka on jo odotellut tovin, että tarttuisin siihen. Olen keikkunut tuon uuden tarinan luvun kynnyksellä nyt pari viikkoa. Kynnyksen toisella puolella ei ole odotettavissa mitään yllättävää, vaan haasteita, joihin olen itseni suunnannut, ja joita odotan innolla ja motivoituneena. Haluan kuitenkin viettää vielä hetkisen tällä "väliajalla" ja valmistautua tulevaan. Kerrata, mitä olen loppujen lopuksi oppinut. Mistä asioista olen nyt varma? Entä mistä asioista en edelleenkään ole varma? Voisinko löytää joihinkin kysymyksiin jälleen vastauksia? Aiempien kokemuksieni vuoksi kykenen havaitsemaan aivan uudenlaista potentiaalia jokapäiväisessä elämässäni. En siksi osaa edes uneksia, mitä kaikkea erämaa voi minulle nyt tarjota. Odotan siis kovasti sitä tajunnan laajentumista, jonka erämaan hiljaisuus, ykseys luonnon kanssa, mietiskely jylhissä maisemissa sekä nuotiokeskustelut rakkaiden ystävien kanssa saavat aikaan. Tiedän, että palatessani olen jälleen kerran uudella tavalla minä.


Olet minulle rakkain ja tärkein.
Sillä kun lintu lentää aurinkoon,
ja mieli vajoaa varvikkoon.
Silloin väistyy vehmas vehreys, virnainen vimma, ja villapää.
Nyt saa tuli hetken roihuta,
hiljaa hiillokseen hiipua,
ja helman alle haihtua.

Viikonloppu Torronsuolla ja Liesjärvellä

Laitetaanpa vaihteeksi vähän retkeilykuvia. Kävin nimittäin viikko sitten nopealla yhden yön retkellä kaverini kanssa Torronsuon ja Liesjärven kansallispuistoissa. Hyttysiä oli aivan helvetisti ja en valehtele, kun sanon, että sain varmaan sata pistoa nahkaani. Hyvää siedätyshoitoa näin kesän alkuun!

Torronsuo. Täällä teimme vain pienen lenkin ja jatkoimme matkaa kohti Liesjärveä.

Kyynäränharju on aika erikoinen luonnonmuodostelma. Se on noin kilometrin mittainen, kapea harjumuodostelma Kyynäräjärven ja Liesjärven välissä. Kuin luonnollinen silta järven yli. Vain kahdessa kohtaa on jouduttu rakentamaan pieniä siltarakennelmia. Kaikenlaisia maastonmuotoja sitä löytyy.

Kyhmykiitäjäinen. Kaveri säikähti ihan pirusti, kun tämä veijari vipelsi istumapaikallemme sammalikosta. Kunnioitettavan kokoinen kovakuoriainen. Ja hieno!

Savilahden telttailualueella oli lauantai-iltana melko täyttä, joten pykäsimme teltan pystyyn ja lampsimme läheiseen niemennokkaan, josta löytyi mahtava ja rauhallinen paikka uinnille ja illanvietolle rantakivillä. Itikat toki tulivat sitten pitämään seuraa järven tyynnyttyä.

Hieno puisto tämä Liesjärvi kaikenkaikkiaan. Varmasti parikin yötä saisi siellä kulumaan aivan helposti eli jos on retkikohde eteläisestä Suomesta haussa niin tässäpä olisi oiva sellainen. Puiston eteläosassa on vielä hieno aarniometsä sekä Korteniemen perinnemaatila, jonka pihalla on aivan älyttömän kekseliäs kaivo!

Kauniita kesäpäiviä kaikille toivoo,
Liro

Kiireetön retkeily

Rauhallista.

Olinpa parisen viikkoa sitten ystäväni kanssa retkeilemässä Nuuksion kansallispuistossa. Tällä kertaa retki oli hieman tavallisesta poikkeava, sillä taivalsimme vain hieman kauemmaksi suosituista reiteistä, pystytimme leirin ja aloimme rentoutua.

Yleensä olen retkeillessäni keskittynyt hyvin paljon matkan taittamiseen. Liian paljon. Varsinkin yksin vaeltaessani mielessäni kummittelee yleensä seuraava leiripaikka parinkymmenen kilometrin päässä, ja sinne on sitten päästävä. Varsinainen rentoutuminen ja luonnonrauhaan laskeutuminen tapahtuu sitten leirinuotiolla, vaikka totta kai sitä patikoidessakin pysähtyy välillä ihmettelemään ja ihastelemaan luonnon herkkyyttä tai mahtipontisuutta.

Harmillisen usein huomaan kuitenkin unohtavani, että kelloa ei tarvitse luonnossa tuijottaa, eikä suunnitelluista päivämatkoista ole pakko pitää kiinni. Vierailumme Nuuksioon oli kuitenkin toisenlainen. Otimme päiväunet sammalmatolla torkkuen silloin, kun siltä tuntui. Lojuimme alasti rantakallioilla ja nautimme kevään ensimmäisistä lämpimistä päivistä. Tutkimme leiripaikkamme lähimaastoa kiipeillen ja polkuja karttaen. Illalla soi leirinuotiollamme pikkuruinen kitara ja sai siinä laulukin välillä raikua.

Kaksi yötä meni näillä eväillä mainiosti. Luonnon pienipiirteisemmät ihmeet välittyivät paremmin, kun rauhoittui ja pysähtyi nautiskelemaan eikä höntyillyt ympäriinsä. Lopulta ei tehnyt enää edes mieli juosta koko puistoa ympäri, jotta näkisi "mahdollisimman paljon". Loppujen lopuksi näkee ja kokee nimittäin varmasti paljon enemmän, kun antaa mielen rauhoittua luonnon rytmiin. Ja jääpähän sitten uusia kohteita koluttaviksi seuraavillekin kerroille.

Mielenkiintoisia ja rauhallisia kesäretkiä toivotellen,
Liro