 |
| Rauhallista. |
Olinpa parisen viikkoa sitten ystäväni kanssa retkeilemässä Nuuksion kansallispuistossa. Tällä kertaa retki oli hieman tavallisesta poikkeava, sillä taivalsimme vain hieman kauemmaksi suosituista reiteistä, pystytimme leirin ja aloimme rentoutua.
Yleensä olen retkeillessäni keskittynyt hyvin paljon matkan taittamiseen. Liian paljon. Varsinkin yksin vaeltaessani mielessäni kummittelee yleensä seuraava leiripaikka parinkymmenen kilometrin päässä, ja sinne on sitten päästävä. Varsinainen rentoutuminen ja luonnonrauhaan laskeutuminen tapahtuu sitten leirinuotiolla, vaikka totta kai sitä patikoidessakin pysähtyy välillä ihmettelemään ja ihastelemaan luonnon herkkyyttä tai mahtipontisuutta.
Harmillisen usein huomaan kuitenkin unohtavani, että kelloa ei tarvitse luonnossa tuijottaa, eikä suunnitelluista päivämatkoista ole pakko pitää kiinni. Vierailumme Nuuksioon oli kuitenkin toisenlainen. Otimme päiväunet sammalmatolla torkkuen silloin, kun siltä tuntui. Lojuimme alasti rantakallioilla ja nautimme kevään ensimmäisistä lämpimistä päivistä. Tutkimme leiripaikkamme lähimaastoa kiipeillen ja polkuja karttaen. Illalla soi leirinuotiollamme pikkuruinen kitara ja sai siinä laulukin välillä raikua.
Kaksi yötä meni näillä eväillä mainiosti. Luonnon pienipiirteisemmät ihmeet välittyivät paremmin, kun rauhoittui ja pysähtyi nautiskelemaan eikä höntyillyt ympäriinsä. Lopulta ei tehnyt enää edes mieli juosta koko puistoa ympäri, jotta näkisi "mahdollisimman paljon". Loppujen lopuksi näkee ja kokee nimittäin varmasti paljon enemmän, kun antaa mielen rauhoittua luonnon rytmiin. Ja jääpähän sitten uusia kohteita koluttaviksi seuraavillekin kerroille.
Mielenkiintoisia ja rauhallisia kesäretkiä toivotellen,
Liro
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti