Sanomalehti Keskisuomalainen uutisoi susilauman raadelleen lampaita Äänekoskella. Uutista seurannut keskustelu on taattua nettilaatua, mutta itse uutinen tai siihen liittyvät keskustelu ei ole syynä tämänkertaiselle kirjoitukselleni. Tärkeämpää oli se, että huomasin jälleen omassa ajattelussani erään piirteen: se etääntyy muusta yhteiskunnasta. Havahduin kommenttiin, jonka mukaan susia ei tarvita Suomessa, koska niitä on paljon mm. Espanjassa.
Miksi susien olemassaoloa Suomen metsissä edes pitäisi perustella suojelulla, sukupuuttouhalla tai yhtään millään? Susilla on itseisarvonsa ja niillä on aivan sama oikeus asuttaa luontoamme kuin meilläkin. Niillä on oma paikkansa ja tarkoituksensa suomalaisessa luonnossa ja sitä meidän pitäisi kunnioittaa. On surullista, kuinka useat ihmiset olisivat valmiita tappamaan suden Suomesta jopa sukupuuttoon. Eivätkä tämän koulukunnan edustajat uhraa montaa ajatusta muillekaan lajeille, jotka saavat väistyä ja kuolla sukupuuttoon väkivaltaisen luontotuhoprojektimme tieltä. Tästä päästäänkin tämän artikkelin ytimeen: Mistä palikasta voi alkaa rakentaa siltaa näiden eri mielipiteiden välille, kun poterot ovat näin kaukana toisistaan?
Onko sen sillan rakentaminen edes mahdollista? Ehkäpä tämä on jälleen kerran sitä kulttuurista murrosta, johon pitäisi saada yhä useammat mukaan. Totisesti alkaa nimittäin tuntua siltä kuin eläisin itselleni vieraassa kulttuurissa, jossa valtavirran maailmankuva vastaa hyvin kehnosti omaani. Ja silloin esimerkin mukaiset susivastaiset kommentit menevät minulta täysin yli laidan - kuinka joku voi ajatella noin? Minun ajatukseni taas ovat vastapuolelle hullun jorinoita - saatanan hihhuli!
Luonnonsuojelijoiden pitäisi tiedostaa tämä seikka, sillä luulenpa, että yhä useampi luonnonsuojelija kantaa laillani sellaista maailmankuvaa, jolle ei vielä ole kovin vahvaa jalansijaa nyky-yhteiskunnassamme. Luonnonsuojelu on siis pohjimmiltaan kulttuurien välistä kanssakäymistä. Tilanne on vähän samanlainen kuin silloin, kun valkoinen mies ei voinut ymmärtää punanahkaa ja toisinpäin. Puhuttiin aivan eri kieltä.
 |
| www.coxandforkum.com |
Kulttuurien välinen yhteiselo ei kuitenkaan ole tälläkään kertaa mahdollista. Pohjimmiltaan kyse on nimittäin siitä - niin raa'alta kuin se kuulostaakin - että meidän täytyy tavalla tai toisella kukistaa tuo toinen kulttuuri, jotta voimme elää ihmiskuntana kestävästi. Tehkäämme tuo kuitenkin ilolla ja hyvällä!
Pimeästä illasta teitä tervehtii,
Liro
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti