torstai 20. syyskuuta 2012

Tulitteko kuuntelemaan pressaa?


"Tulitteko kuuntelemaan pressaa?" kysyi Turun yliopiston oikeustieteellisen tiedekunnan kahvilanpitäjä minulta ja ystävältäni, kun olimme menossa kuuntelemaan tiedekunnalla järjestettyä paneelikeskustelua, jonka pääpuhujana oli Tarja Halonen. Aiheena oli vuoden alussa julkaistu YK:n korkean tason paneelin loppuraportti kestävästä kehityksestä. Eli en. En tullut kuuntelemaan pressaa, vaan asiaa, ja sanomaan myös oman mielipiteeni.

Tässä seminaarin lopussa esittämäni puheenvuoro kokonaisuudessaan:

"Arvoisa presidentti, hyvät panelistit sekä kuulijat,

Lueskelin tätä kyseistä raporttia ja se herätti minussa joitakin ajatuksia. Sellaisia ajatuksia, jotka ovat taas alkaneet nostaa päätään nuoressa sukupolvessa, ja joita haluan saada kuuluville tällä lyhyellä puheenvuorollani.

Niin kauan kuin jatkuvan talouskasvun järjestelmään ei puututa, voimme unohtaa kestävän kehityksen. Nykyisessä merkityksessään kestävä kehitys tuntuu antavan meille jonkinlaisen etäisen, mutta hyvin valheellisen lupauksen siitä, että voimme jatkaa tätä yltäkylläistä elämäämme ilman pelkoa huomisesta. Kestävästä kehityksestä on nyt puhuttu 25 vuotta, mutta silti kulutamme planeettamme resursseja ennenäkemättömällä ahneudella ja välinpitämättömyydellä. Uusi eliölajien sukupuuttoaalto kiihtyy. Ympäristössämme on tapahtumassa muutoksia, joita emme voi hallita. Raportin ensisivuilla todetaankin, että hienosäätö ei enää riitä, mikä pitää hyvinkin paikkansa. Mutta valitettavasti niin kauan kuin emme kykene järjestelmän ja kulttuurin tasoisiin muutoksiin, kyse on nimenomaan pelkästä nykyjärjestelmän hienosäädöstä, jota tämäkin raportti minulle lopulta edustaa. Olemme kuin veneessä, joka on jo uponnut veden alle, mutta yritämme silti yhä raivokkaammalla tarmolla äyskäröidä ja tilkitä valtoimenaan vuotavia reikiä, vaikka meidän olisi jo aikoja sitten pitänyt uida takaisin rantaan ja alkaa rakentaa uutta paattia. Kestävä kehitys tässä muodossaan ei ole ratkaisu, se on valheellinen toivo siitä, että tämä seula vielä jollain ihmeen kaupalla kelluisi.

Albert Einstein totesi: "Emme voi ratkaista ongelmia ajattelemalla samalla tavalla kuin silloin, kun loimme ne." On olemassa kasvava joukko ihmisiä, jotka uskaltavat katsoa tilannettamme oman kulttuurisen kontekstimme ulkopuolelta tajuten, että historia ei ehkä olekaan pysähtynyt, ja voisimme hyvinkin luoda kestävän yhteiskunnan kestämättömän tilalle. Mutta miten saada yhä useampi tajuamaan tämä, kun maailmantalous, talouskasvu ja sitä myöten koko järjestelmämme pyörii sen varassa, että kulutamme enemmän kuin viime vuonna. Ja tuota tarkoitusta palvellakseen monikansalliset jättikorporaatiot aivopesevät meitä ennenäkemättömällä intensiteetillä ja lainsäätäjän myötävaikutuksella luoden meille jatkuvasti uusia, entistäkin turhempia tarpeita. Mistä löytyy se voima, jonka avulla voimme kaiken tämän keskellä huutaa kollektiivisesti, että "NYT RIITTÄÄ!"

Talouskasvun lisäksi raportissa on toinenkin suuri heikkous – ihmiskeskeisyys. Emme voi toimia kestävästi niin kauan kuin alkeellinen moraalikäsityksemme sanoo meille, että tämä planeetta on ihmisen ja saamme kuluttaa sitä ihan miten lystäämme – ainoana todellisena huolenaiheenamme ehkä tulevat ihmissukupolvet ja oman lajimme tulevaisuus. Yritämme nostaa itsemme luonnon ja eläinten yläpuolelle, mutta käyttäydymme iljettävämmin kuin yksikään eläinlaji, vaikka meille on kehittynyt lahja, etiikka ja omatunto, joiden avulla voisimme valita toisen tien. Meillä ei ole tähän planeettaan sen suurempaa oikeutta kuin millään muullakaan eliölajilla. On ymmärrettävä muiden lajien itseisarvo ja niiden samanarvoinen oikeus nauttia tästä maailmasta ja kukoistaa. On ymmärrettävä, että luonto kaikkinaisuudessaan on olennainen osa meitä, mutta me emme ole olennainen osa luontoa.

Silloin, kun YK:n korkeat paneelit tulevat raporteissaan tämänkaltaisiin lopputuloksiin, on minulla taas uskoa ihmiskunnan tulevaisuuteen. Tiedän, että se on ehkä poliittisesti mahdotonta, mutta toivottavasti kestävä kehitys näyttää suuntaa tällaiselle todellisesti kestävälle ihmiskulttuurille."

Global Sustainability Report luettavissa myös suomenkielisenä täällä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti