"Tulitteko kuuntelemaan pressaa?" kysyi Turun yliopiston oikeustieteellisen tiedekunnan kahvilanpitäjä minulta ja ystävältäni, kun olimme menossa kuuntelemaan tiedekunnalla järjestettyä paneelikeskustelua, jonka pääpuhujana oli Tarja Halonen. Aiheena oli vuoden alussa julkaistu YK:n korkean tason paneelin loppuraportti kestävästä kehityksestä. Eli en. En tullut kuuntelemaan pressaa, vaan asiaa, ja sanomaan myös oman mielipiteeni.
Tässä seminaarin lopussa esittämäni puheenvuoro kokonaisuudessaan:
"Arvoisa presidentti, hyvät panelistit
sekä kuulijat,
Lueskelin tätä kyseistä raporttia ja
se herätti minussa joitakin ajatuksia. Sellaisia ajatuksia, jotka
ovat taas alkaneet nostaa päätään nuoressa sukupolvessa, ja joita haluan saada kuuluville tällä lyhyellä puheenvuorollani.
Niin kauan kuin jatkuvan talouskasvun järjestelmään ei puututa, voimme unohtaa kestävän kehityksen. Nykyisessä
merkityksessään kestävä kehitys tuntuu antavan meille
jonkinlaisen etäisen, mutta hyvin valheellisen lupauksen siitä,
että voimme jatkaa tätä yltäkylläistä elämäämme ilman pelkoa
huomisesta. Kestävästä kehityksestä on nyt puhuttu 25 vuotta,
mutta silti kulutamme planeettamme resursseja ennenäkemättömällä
ahneudella ja välinpitämättömyydellä. Uusi eliölajien
sukupuuttoaalto kiihtyy. Ympäristössämme on tapahtumassa
muutoksia, joita emme voi hallita. Raportin ensisivuilla todetaankin,
että hienosäätö ei enää riitä, mikä pitää hyvinkin paikkansa. Mutta
valitettavasti niin kauan kuin emme kykene järjestelmän ja
kulttuurin tasoisiin muutoksiin, kyse on nimenomaan pelkästä nykyjärjestelmän hienosäädöstä, jota tämäkin raportti minulle lopulta edustaa. Olemme kuin
veneessä, joka on jo uponnut veden alle, mutta yritämme silti yhä
raivokkaammalla tarmolla äyskäröidä ja tilkitä valtoimenaan
vuotavia reikiä, vaikka meidän olisi jo aikoja sitten pitänyt uida
takaisin rantaan ja alkaa rakentaa uutta paattia. Kestävä kehitys
tässä muodossaan ei ole ratkaisu, se on valheellinen toivo siitä,
että tämä seula vielä jollain ihmeen kaupalla kelluisi.
Albert Einstein totesi: "Emme voi
ratkaista ongelmia ajattelemalla samalla tavalla kuin silloin, kun
loimme ne." On olemassa kasvava joukko ihmisiä, jotka
uskaltavat katsoa tilannettamme oman kulttuurisen kontekstimme
ulkopuolelta tajuten, että historia ei ehkä olekaan pysähtynyt, ja
voisimme hyvinkin luoda kestävän yhteiskunnan kestämättömän
tilalle. Mutta miten saada yhä useampi tajuamaan tämä, kun
maailmantalous, talouskasvu ja sitä myöten koko järjestelmämme
pyörii sen varassa, että kulutamme enemmän kuin viime vuonna. Ja
tuota tarkoitusta palvellakseen monikansalliset jättikorporaatiot
aivopesevät meitä ennenäkemättömällä intensiteetillä ja lainsäätäjän myötävaikutuksella luoden
meille jatkuvasti uusia, entistäkin turhempia tarpeita. Mistä
löytyy se voima, jonka avulla voimme kaiken tämän keskellä huutaa
kollektiivisesti, että "NYT RIITTÄÄ!"
Talouskasvun lisäksi raportissa on
toinenkin suuri heikkous – ihmiskeskeisyys. Emme voi toimia
kestävästi niin kauan kuin alkeellinen moraalikäsityksemme sanoo
meille, että tämä planeetta on ihmisen ja saamme kuluttaa sitä ihan
miten lystäämme – ainoana todellisena huolenaiheenamme ehkä
tulevat ihmissukupolvet ja oman lajimme tulevaisuus. Yritämme nostaa itsemme luonnon ja eläinten
yläpuolelle, mutta käyttäydymme iljettävämmin kuin yksikään
eläinlaji, vaikka meille on kehittynyt lahja, etiikka ja omatunto,
joiden avulla voisimme valita toisen tien. Meillä ei ole tähän
planeettaan sen suurempaa oikeutta kuin millään muullakaan
eliölajilla. On ymmärrettävä muiden lajien itseisarvo ja niiden
samanarvoinen oikeus nauttia tästä maailmasta ja kukoistaa. On
ymmärrettävä, että luonto kaikkinaisuudessaan on olennainen osa
meitä, mutta me emme ole olennainen osa luontoa.
Silloin, kun YK:n
korkeat paneelit tulevat raporteissaan tämänkaltaisiin
lopputuloksiin, on minulla taas uskoa ihmiskunnan tulevaisuuteen. Tiedän, että se on ehkä poliittisesti mahdotonta, mutta toivottavasti kestävä kehitys näyttää suuntaa tällaiselle todellisesti kestävälle ihmiskulttuurille."
Global Sustainability Report luettavissa myös suomenkielisenä täällä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti