Mustikka ei maksa mitään

Nyt sitä on taas metsät tulvillaan. Nimittäin sinistä mahtiruokaa eli mustikkaa. Vierailin viikonloppuna vanhempieni luona Keski-Suomessa ja kävin könyämässä poimurin sekä ämpärin kanssa lapsuuteni metsästä pienoisen saaliin tätä marjoista parhainta. Nelisen litraa rakkaalle äidilleni ja saman verran itselleni. Ja aikaa tuohon rentouttavaan puuhaan meni parisen tuntia. Enemmänkin olisi tehnyt mieli kerätä, mutta omaan pakastelokerooni ei valitettavasti kovin suuria määriä herkkuja mahdu.

Hauskaahan tässä on se, että monilla on jokin "salainen" mustikkapaikka, jonne ajetaan ensin puoli tuntia autolla, ja josta niitä marjoja sitten joskus löytyy ja joskus ei. Oma mustikkapaikkani on omakotitaloalueen vieressä olevassa metsässä, ja se on osoittautunut erityisen luotettavaksi paikaksi, sillä siellä on hyvä mustikkasato niin kylminä kuin kuuminakin kesinä. Siltikään kukaan ei ole tietääkseni näihin marjoihin minun lisäkseni juuri kajonnut. Varmasti joku muukin on näillä lenkkipoluilla mustikkapaljouden pannut merkille, mutta eikö sitten kiinnostus riitä vai mitä häh? Joka tapauksessa kannattaa siis etsiä mustikoita myös aivan kotinurkilta!

Kovasti povailtiin täksi kesäksi keskinkertaista mustikkasatoa, mutta huudahdinpa tänään kertaalleen ääneen, että "voi jumalauta!", kun huomasin sellaisen mustikkameren, että siinä olisi voinut uida suu auki ja antaa mustikoiden valua kurkusta alas. Ja pian poimuri olikin taas tyhjennyksen tarpeessa. Eli kyllä niitä mustikoita on ihan pirun paljon taas tänäkin vuonna.

Perhana, eipä minulla muuta sanottavaa enää ole kuin että menkää poimimaan niitä mustikoita, ellette sitten halua väkisin maksaa torikauppiaiden pyytämiä kuuden euron litrahintoja. Tai voihan sitä tietenkin tyytyä myös kauppojen pakastelaarimustikoihin, mutta onko niissä samaa voimaa kuin omin käsin poimituissa lähimetsän mustikoissa? No ei! Siis poimuri kouraan ja kumisaappaat jalassa metsään nyt. Kaveriporukalla, perheen kanssa tai vaikka yksinkin.

Laitetaanpa tähän kannustimeksi vielä erinomainen mustikkapiirakkaresepti, jonka olen bongannut "Kirsin keittiössä" -blogista:

Pohja:

150g voita
1dl sokeria
1 kananmuna
3,5 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta

Täyte:

2 dl kermaviiliä
1 kananmuna
3/4 dl sokeria
2 tl vanilliinisokeria
5 dl mustikoita
2 tl perunajauhoja (jos mustikat pakkasesta)

Pohja tehdään ihan normaalisti eli vatkataan sokeri ja rasva, sotketaan joukkoon kananmuna, sitten yhdistetyt jauhot pikkuhiljaa sekaan. Taikina levitetään sitten voideltuun vuokaan reunoja myöten. Sitten mustikat pohjalle ja kermaviilisoossi kaiken päälle. Uuni 200 asteeseen ja piiras sinne 30 minuutiksi. Herkullinen piirakka!

Ja loppuun kiinnostava nippelitieto: Sain itsekin vasta muutama viikko sitten selville, että kotoinen mustikkamme ei olekaan englanniksi blueberry, vaan bilberry. Blueberry tarkoittaa ennemminkin pensasmustikkaa, joka on ihan mauton roskamarja meidän metsämustikkaamme verrattuna. Ala-asteelta asti lapsia on siis johdettu harhaan opettamalla, että mustikka on blueberry.

Satoisaa ja rentouttavaa marjastuskautta toivoo,
Liro