lauantai 17. marraskuuta 2012

Kirjavinkki: Syntynyt juoksemaan


Lainasin viikon alussa kirjastosta Christopher McDougallin kirjan Syntynyt juoksemaan (Born to Run). Muutamassa päivässä olinkin sitten jo lukenut tämän 300-sivuisen ja erittäin mukaansa tempaavan teoksen kannesta kanteen. Enkä ole koskaan ollut yhtä innokas lähtemään lenkkipolulle.

Kirjan punaisena lankana seurataan Meksikon Kuparikanjonissa asuvia Tarahumara-ihmisiä, jotka ovat tunnettuja ilmiömäisestä juoksukunnostaan. Sadankaan mailin juokseminen ei saa näitä ihmisiä pudottamaan hymynkaretta naamaltaan, vaan he silminnähden nauttivat tällaisten ultrapitkien matkojen juoksemisesta pelkät rimpulasandaalit jaloissaan. Heidän joukkoonsa on lyöttäytynyt myös mystinen amerikkalainen, jota kutsutaan "valkoiseksi hevoseksi", Caballo Blancoksi. Hänen suurena unelmanaan on toteuttaa maailman parhaiden ultrajuoksijoiden ja Tarahumaroiden välinen juoksukilpailu Tarahumarojen omalla kotikentällä Kuparikanjonissa.

Kirjassa on yksi seikkaperäinen luku paljain jaloin juoksemisen eduista verrattuna nykyaikaisilla lenkkikengillä tömistelemiseen. Nythän eletään jonkinlaista kevyiden juoksujalkineiden renesanssia ja markkinoille pukkaa "paljasjalkakenkiä" valmistajalta jos toiseltakin. Kirjassa esitetään hyvin aukottomat todisteet sen puolesta, että hyvin vaimennetut ja tuetut juoksukengät ovat vain lisänneet juoksijoiden urheiluvammoja 70-luvulta lähtien, jolloin Nike toi markkinoille ensimmäiset "edistykselliset" juoksukenkänsä. Pian tämän jälkeen juoksijat ympäri maailman alkoivat juosta epäluonnollisella tavalla. Ihmisen jalka on pitkän matkan juoksua ajatellen täydellinen biomekaaninen kokonaisuus, jota juoksukenkien teknologiset innovaatiot vain heikentävät ja häiritsevät.

Vivobarefoot EVO II

Olin jo aiemmin tänä syksynä saanut juoksemiseeni uutta puhtia vaihtamalla lenkkitossut tällaisiin "paljasjalkakenkiin". Päädyin valinnassani Vivobarefootin EVO II -kenkiin. Yhtiö jopa vaivautui vastaamaan kysymykseeni kenkien tuotantotavan eettisyydestä ja reiluudesta, kun esimerkiksi Vibramista ei ole vielä kahdenkaan kuukauden jälkeen kuulunut mitään. En kyllä muutenkaan pitänyt Vibram Fivefingersien varvasrakenteesta. Lisäksi Vivot ovat suhteellisen vedenpitävät. Joka tapauksessa kevytjalkineet toivat juoksulenkkeihini uutta innostusta. Aloin oppia päkiäaskellusta kanta-askeleen sijaan ja jalan hienot lihakset ja nivelet alkoivat vähitellen vahvistua. Aluksi en voinut kovin pitkiä lenkkejä tehdä lihasten ollessa vielä heikossa kunnossa, mutta vähitellen matkat pitenivät.

Toinen erityisen mielenkiintoinen luku kirjassa käsittelee ihmisen evoluutioita ja esittää erään teorian siitä, miksi nousimme seisomaan kahdelle jalalle. On aika hurjaa ajatella, että ihminen on kehittynyt aikojen saatossa yhdeksi maailman parhaista kestävyysjuoksukoneista. Siihen olemme vielä kaupanpäällisiksi saaneet eläinten jäljittämiseen soveltuvan älykkyyden.

Kaiken kaikkiaan kirjaa voi suositella aivan kaikille ei-juoksijat mukaan lukien, sillä tarina on hyvin mielenkiintoinen ja kirjoitustyyli varsin helppolukuinen. Eniten kirjaa suosittelen kuitenkin niille, jotka haluavat lisää tietoa siitä, mihin ihmiskeho on tarkoitettu ja miten uskomattomiin fyysisiin suoritukseen me kykenemme. Syntynyt juoksemaan on myös parasta mahdollista luettavaa, jos kaipaat juoksuharrastukseesi tai sen aloittamiseen lisää motivaatiota. Perse nousee nimittäin väkisinkin sohvalta, kun tämän teoksen on kahlannut läpi.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti