Järki ja henki

Mark Henson - Dualities. Taiteilijan luvalla osoitteesta markhensonart.com.

Olen kirjoittanut aiemminkin siitä, mistä ihmiset voisivat löytää motivaatiota luonnonsuojeluun ja uuteen, kestävämpään elämäntapaan (Tässä). Päädyin siihen, että meidän on löydettävä henkiset arvot uudelleen osaksi elämäämme. Mieleni tekee nyt jatkaa tuota teemaa hieman pidemmälle.

Tieteellis-rationaalinen ja materialistinen maailmankuva on loppujen lopuksi hyvin fundamentalistinen. Periaatteellisella tasolla tieteentekijät yleensä myöntävätkin, että tässä ovat nyt vain parhaat teoriat, joita voimme esittää todellisuudesta, mutta muitakin mahdollisuuksia on, ja tiede mukautuu uusilla teorioilla uusimpien tutkimustulosten osoittamaan suuntaan. Tämä on hieno pohja tieteelliselle työlle, mutta valitettavasti äänekkäimmät tiedemiehet edustavat silti hyvin fundamentalistista ajattelutapaa todellisuudesta. Ajatellaan positivistisesti, ettei todellisuus ole mitään muuta kuin sitä, mitä kykenemme todistamaan. Samansuuntaisesti ajattelevat myös vapaa-ajattelijat ja muut raivokkaat ateistit. Vapaata ajattelua ja edistystä rummutettaessa kavennetaan samalla ihmisen ajattelu loppujen lopuksi hyvin suppeaksi kokonaisuudeksi, joka pelkistyy aisti- ja teknologisiin havaintoihin.

Moderni kulttuurimme sivuuttaa lähes täysin eräitä ihmismielen valtavimmista potentiaaleista, nimittäin hengen, tunteet ja intuition. Mitä me loppujen lopuksi kykenemme todellisuudesta aisteinemme havaitsemaan? Mm. tietyt valon aaltopituudet silmillämme, ääniaallot korvillamme, maku- ja hajupartikkeleita suullamme ja nenällämme. Teknologian avulla löydämme kuitenkin jatkuvasti uusia ulottuvuuksia todellisuudestamme, mutta kuinka syvälle todellisuuteen teknologiallakaan voimme päästä? Tämän lisäksi ihmisen mieli on vielä niin suuri mysteeri tieteelle, että pystytäänköhän suurinta osaa senkään salaisuuksista koskaan selvittämään?

Kun olemme kulttuurissamme takertuneet rationaalisiin ja materiaalisiin totuuksiin, olemme unohtaneet sisällämme olevan eläimen nimeltä ihminen. Olemme ehkä vaientaneet sellaisia mielemme kykyjä, joista nyt osaamme vain haaveilla tai joita kutsumme humpuukiksi ja hölynpölyksi. Olemme unohtaneet sen ihmisen, jonka intuitio ja vaistot ovat huippuluokkaa, ja jonka aivokapasiteetti mahdollistaa syvällisen pohdinnan olemassaolosta ja yhteenkuuluvuudesta ympäröivään todellisuuteen. Millä tavalla voisimmekaan kehittää ihmiskuntaa eteenpäin, jos antaisimme itsellemme mahdollisuuden yhdistää tiede ja henki?

Katselen ikkunasta ulos ja näen ja kuulen taloni edessä olevassa pensasaidassa pakkaspäivänä sirkuttavat pikkulinnut. Syvä yhteenkuuluvuus valtaa minut. Samassa veneessä nimeltä maapallo olemme, ja yhtä elämää kaikki. Tämä rakkaus ja yhteenkuuluvuus saa minussa aikaan syvän rauhan. Olisin vielä joitakin vuosia sitten tuominnut tällaisen ajattelun täysin, mutta lopulta annoin itselleni mahdollisuuden kokea jotain, mitä rationaalinen järki ei minulle sanele. Ja se kokemus on kasvanut kasvamistaan, lähemmäs todelliselta tuntuvaa minää. Ei minää pienellä m-kirjaimella, vaan kohti suurempaa Minää, joka käsittää kaiken elämän ympärillämme.

Joka tapauksessa, jotta voimme elää kestävällä tavalla osana maapallon elämää, meidän on nähtävä itsemme osana maapallon elämää. Maapallosta kokonaisuudessaan tulee osa meitä ja meillä on silloin vahvempi intressi säilyttää planeetta elinkelpoisena tulevillekin sukupolville ja muulle elämälle. Meidän täytyy nähdä ekosysteemit ja muut eliölajit osana meitä itseämme, jolloin suojelu ja kestävä elämä on ainoastaan meidän etujemme mukaista. Asiahan on jo toki järjelläkin ajateltavissa näin, mutta edelleen laitamme toissijaiset materialistiset etumme ihmisen ja muiden eliolajien pitkän linjan selviytymisen edelle. Tästä on kirjoittanut myös norjalainen syväekologi Arne Næss, joskin ehkä ilman sen suurempia viittauksia henkisiin kokemuksiin.

Olemme takertuneet numeroihin, laskukaavoihin ja materiaalisiin totuuksiin, vaikka todellisuus tuskin on pelkistettävissä ihmisjärjen ymmärtämään muotoon. Millainen maailma olisi, jos antaisimme henkisille voimavaroillemme saman arvon kuin rationaaliselle järjelle? Luultavasti ainakin ihmisten tunteille ja ihmisyydelle annettaisiin enemmän arvoa, kun tarkastellaan nykymaailmaamme, jossa yksilö on vain pieni ratas globaalissa koneistossa, joka pyörii lähinnä koneiston itsensä tähden. Luultavasti kauneus ja muut tunteisiin perustuvat arvot saisivat vahvemman jalansijan tehokkuuden kilpailijoina. Todennäköisesti kunnioittaisimme ympäröivää maailmaamme syvempien tunteiden vuoksi enemmän.

Rationaalisuuden edustamassa materiassa ja tunteiden edustamassa hengessä on kuitenkin kyse vain saman kolikon, ihmismielen, kahdesta eri puolesta, joista toista emme hyödynnä lähellekään potentiaalisella tavalla, koska se on leimattu rationaalistetussa maailmassamme hulluksi. Samalla tavalla kuin uskonnot aikoinaan leimasivat järjen, nyt tiede leimaa hengen. Osat ovat siis vain vaihtuneet, joten fundamentalistisuus sekä kapeakatseisuus vaivaavat kulttuuriamme edelleen. Todellinen vapaa-ajattelu ei näkisi maailmaa kummallakaan tavalla mustavalkoisena, vaan hyödyntäisi ihmismielen koko potentiaalia yhdistämällä rationaalisen ja hengellisen ajattelun tasapainoiseksi kokonaisuudeksi.