Katsoinpa tänään suosituksesta 2000-luvun alkupuolella valmistuneen dokumentin The Corporation (suom. Tähtäimessä suuryhtiöt). Dokumentissa käydään seikkaperäisesti läpi, miten suuryhtiöt alkoivat aikoinaan saada valtaa, kuinka ne tuota valtaansa nykyään käyttävät ja mihin tuo vallankäyttö on viimein johtamassa. Lähtölaukauksena nykyiselle korpokraattiselle kehitykselle dokkari pitää 1800-lukua, jolloin Yhdysvaltain korkein oikeus myöntyi osakeyhtiöjuristien vaatimukseen, jonka mukaan osakeyhtiö on itseasiassa henkilö, jolla on samat perustuslailliset oikeudet kuin ihmisilläkin.
Dokumentin lähtökohta on se, että näillä "henkilöillä" ei ole tunteita, omatuntoa, moraalia, vastuuntuntoa eikä juuri mitään inhimillisen henkilön piirteitä. Juridisina henkilöinä osakeyhtiöt ovat kuitenkin oikeushenkilöitä ja ne voivat ostaa, omistaa ja tehdä monenlaisia oikeustoimia. Psykologisina henkilöinä ne olisivat psykopaatteja. Dokumentissa alleviivataan suuryhtiöiden psykopaattisista piirteistä seuraavat:
- Välinpitämättömyys muiden tunteita kohtaan,
- kyvyttömyys ylläpitää kestäviä suhteita,
- häikäilemätön piittaamattomuus muiden turvallisuudesta,
- petollisuus, valehtelu ja huijaaminen oman edun vuoksi,
- kyvyttömyys kokea syyllisyyttä ja
- kyvyttömyys sosiaalisten normien sekä lain noudattamiseen.
Huolestuttavan tästä tilanteesta tekee se, että tällaiset psykopaattiset yhtiöt ovat nykyään maailman vaikutusvaltaisimpia organisaatioita. Demokratia on tehokkaassa muodossaan jo hyvin pitkälti haudassa ja elämme monikansallisten suuryhtiöiden valtakautta. Osakeyhtiöt ovat vastuussa vain osakkeenomistajilleen. Eivät työntekijöilleen, yhteisöille, ympäristölle eivätkä edes poliitikoille. Ja kuinka tällaista kasvotonta ja despoottista valtaa vastaan voi taistella, kun sen hallussa on myös media?
The Corporation on oikeastaan mainio, elokuvallinen yhdistelmä Naomi Kleinin kirjoja No Logo ja The Shock Doctrine. Klein itsekin esiintyy tässä dokumentissa muutamaan otteeseen asiantuntijana. No Logohan keskittyy markkinoinnin härskiyteen ja läpitunkevuuteen yhteiskunnassamme sekä yritysten haluun päästä eroon kaikista sellaisista toiminnoista, jotka eivät maksimoi voittoa. The Shock Doctrine puolestaan on oiva esitys siitä, minkälaisia julmuuksia suuryhtiöt ja heidän palvelijansa ovat valmiita toteuttamaan kahmiakseen helppoja voittoja, ja kuinka nämä yhtiöt kontrolloivat valtioita ja poliitikkoja omien päämääriensä edistämiseksi.
Dokumentissa ilahduttavaa ja toivoa herättävää olivat maailman suurimman kumimattofirman perustajan, Ray Andersonin lausunnot. Hän on aika varmasti lukenut Daniel Quinnin Ishmaelin ja ottanut onkeensa. Hän käytti kirjasta löytyvää lentohärvelivertausta ja tuo puheenvuoro dokumentissa on oikeastaan sitaatin arvoinen:
"Drawing the metaphor of the early attempts to fly. The man going off of a very high cliff in his airplane, with the wings flapping, and the guys flapping the wings and the wind is in his face, and this poor fool thinks he's flying, but, in fact, he's in free fall, and he just doesn't know it yet because the ground is so far away, but, of course, the craft is doomed to crash. That's the way our civilization is, the very high cliff represents the virtually unlimited resources we seem to have when we began this journey. The craft isn't flying because it's not built according to the laws of aerodynamics and it's subject to the law of gravity. Our civilization is not flying because it's not built according to the laws of aerodynamics for civilizations that would fly.
And, of course, the ground is still a long way away, but some people have seen that ground rushing up sooner than the rest of us have. The visionaries have seen it and have told us it's coming. There's not a single scientific, peer-reviewed paper published in the last 25 years that would contradict this scenario: every living system of earth is in decline, every life support system of earth is in decline, and these together constitute the biosphere, the biosphere that supports and nurtures all of life, and not just our life but perhaps 30 million other species that share this planet with us. The typical company of the 20th century: extractive, wasteful, abusive, linear in all of its processes, taking from the earth, making, wasting, sending its products back to the biosphere, waste to a landfill. I, myself, was amazed to learn just how much stuff the earth has to produce through our extraction process to produce a dollar of revenue for our company. When I learned, I was flabbergasted.
We are leaving a terrible legacy of poison and diminishment of the environment for our grandchildren's grandchildren, generations not yet born. Some people have called that intergeneration tyranny, a form of taxation without representation, levied by us on generations yet to be. It's the wrong thing to do."
Suomen osakeyhtiölain 1 luvun 5 §:n mukaan "yhtiön toiminnan tarkoituksena on tuottaa voittoa osakkeenomistajille, jollei yhtiöjärjestyksessä määrätä toisin". Tämä on se lainsäädännöllinen pohja, joka on osakeyhtiöiden toiminnan perustana. Ja siinä on myös demokratian mahdollisuus uuden niskalenkin ottamiseen näistä kasvottomista diktaattoreista. Mitäpä jos säätäisimme osakeyhtiölle muitakin tarkoituksia? Kuten kestävän, ympäristöä ja ihmisiä kunnioittavan toiminnan. Silloin osakeyhtiöt olisivat lain mukaan velvoitettuja ottamaan nämä kysymykset huomioon kaikessa toiminnassaan. Nyt olemme vapauttaneet pedon, jota kukaan ei saa lukittua takaisin kaltereiden taakse. Valikoidut toimitusjohtajatkin ovat dokumentissa sitä mieltä, että irtisanomiset ja luonnon riistäminen eivät heitä miellytä, mutta heidän kätensä ovat yhtiöiden johdossa sidotut. Kukaan ei tunnu myöskään tietävän, kuinka tämä tuomiopäivänkone pysäytettäisiin. Valta on kuitenkin edelleen ihmisillä. Meidän täytyy vain muistaa se ja alkaa taas käyttää sitä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti