Retkeilyvälineeni osa I: Teltta

Vaikka kovin kulutuskriittinen olenkin, niin silloin tällöin täytyy jotain tavaraakin ostaa. Retkeilykamppeita ostaessani pyrin tietysti siihen, että hankin laadukkaita välineitä ja vaatteita, jotka takaavat mukavuuden sekä kymmenien vuosien keston. Vähitellen minulla alkaa olla sellainen tilanne, että tarvittavat ja laadukkaat kolmen vuodenajan välineet alkavat olla kasassa. Opiskelijana olen toki joutunut hinnan vuoksi laadusta välillä tinkimään, mutta ihan halpikseen en ole tyytynyt.

Aloitetaan yöpymistarpeista. Ensimmäisenä teltta:

Marmot Limelight 2P. Hintaa teltalla oli muistaakseni aikoinaan Jyväskylän Partioaitassa 189 euroa. Tämä kahden hengen teltta pakkautuu suhteellisen pieneen tilaan ja painoa sillä on noin 2,3 kiloa. Ei siis ehkä mikään aivan ihanteellinen kevytretkeilijän unelma, mutta päihittää kyllä kaiken maailman McKinleyt heittämällä. Oranssi väri heikentää mahdollisuuksia käyttää telttaa sissimajoittumiseen esimerkiksi kaupunkipusikoissa, mutta onnettomuuden sattuessa keskellä erämaata tällainen huomioväri voi olla pelastava enkeli (Uudessa mallissa väri on muuttunut näemmä oranssin-harmaaksi.). Itse pitäisin kuitenkin ehkä hivenen paremmin maastoutuvasta väristä.

Telttaa en ole päässyt missään äärimmäisen myrskyisissä olosuhteissa kokeilemaan, mutta perus kesä- ja syyskäytössä marmotti on toiminut moitteetta. Pystytys käy suhteellisen kätevästi, sillä mitään tunneleita pitkin ei rimoja tarvitse pujotella, vaan ne kiinnitetään sisätelttaan kätevillä klipseillä. Rimat ovat kiinni toisissaan keskeltä, mikä ainakin omasta mielestäni helpottaa pystytystä. Telttaan kuuluu myös irtonainen pohjan suojakangas, joka tietenkin lisää vedenpitävyyttä sekä suojaa teltan varsinaista pohjakangasta kulumiselta. Tätä lisäpohjaa on ollut kätevä käyttää myös makuualustan alla, kun nukkuminen on tapahtunut taivas kattona.

Muutaman vuoden käytön jälkeen teltan kulmissa olevat kiinnitysremmit ovat alkaneet hieman hapertua. Remmeissä on metallilla reunustetut reiät, joista tukikepit työnnetään maahan. Nämä metallirenkulat ovat remmin hapertumisen vuoksi hieman vaarassa irrota, ja olenkin joutunut niitä varmistamaan liimalla ja teipillä. Tällaisen yksityiskohdan rapistuminen muutamassa vuodessa pistää minut vähän epäilemään teltan materiaalien ja Kiinassa teetetyn työn laadukkuutta. Myös monet saumat ovat mielestäni jotenkin "suttuisesti" ommeltuja. Toivottavasti teltta kestää vielä lukuisia vuosia, mutta voi olla, että en enää seuraavaa telttaa valitessani kuitenkaan päädy Marmot'n majoihin.